maanantai 9. helmikuuta 2009
Satu on ,että W00T eli suu mopon renkaana
Voi sitä ihmetyksen määrää perjantain jälkeen, uutta asiaa tuli paljon, ja minä kun ajattelin edes jo jotain aiemminkin osaavani. Onneksi aina välillä putoaa maanpinnalle, rytinällä. Hauskaa oli kokeilla uusia juttuja, uskon että ainakin sekä Deliciuos että RSS-syötteet auttavat ja orjuuttavat minua tulevaisuudessa. Oman blogini olen aloittanut, se liittyy tähän Mun Juttuun, teen oman "kehityshanke- tehtäväni" pedakoomisiin opintoihini liittyen kirjoittamalla ajatukseni ja pohdintani blogin muotoon. Kiitos Maisalle, tässä blogi-asiassa avustamisessa! Sen verran blogista innostuin, että päätin luoda omalle opiskelijaryhmälleni oman suljetun blogin ns. epäviralliseen viestintään. Osa opiskelijoita innostui ajatuksesta, mutta saa nähdä kuinka se loppuen lopuksi ottaa tulta alleen!
perjantai 6. helmikuuta 2009
Pakinaa, kipinää, pohdintaa yhdessä toisten valmennettavien kanssa
Tavoitteena tulevaisuudessa on toisen asteen koulutuksen tiiviimpi yhteistyö. Tässä vaiheessa moni jo kysyy, miksi? Tarvitaanko sitä, ja kuinka se voisi edes olla mahdolista? Tämä paradigma tuo mukanaan varmasti paljon haasteita ja vaatii osaltaan myös asenneilmapiirin muutosta, sillä perinteisesti lukio ja ammatillinen koulutus on nähty toistensa kilpailijoina.Tulevaisuudessa ikäluokat pienenevät, kuinka opiskelijoita riittää molempiin laitoksiin? Miksi oppilaitosten tulisikaan kilpailla keskenään, sillä molemmilla on omat vahvuusalueensa. Mutta onko asia näin? Ja miksi kaiken tulisi olla niinkuin aina ennenkin? Yhdistämällä näiden oppilaitosten parhaat puolet, voisimme tarjota opiskelijoille parasta mahdollista koulutusta, joka on räätälöity opiskelijalähtöisesti. Uusi paradigma haastaa miettimään todenteolla toisen asteen koulutuksen sisältöä ja tavoitteita suhteessa varsin nopeasti muuttuvaan maailmaan. Työelämä tarvitsee sekä moniosaajia että erityisosaamista; vastaako toisen asteen jyrkkä kahtiajako lukio- ja ammattiopintoihin tulevaisuuden työelämään valmistautuvien opiskelijoiden todellisiin tarpeisiin?
Satu melko tuoreena opettajana ei näe tässä yhteistyöajatuksessa ongelmaa, eikä käytännön järjestelyjen toimimattomuutta voi aina kaikessa syyttää. Varsinkin tänä päivänä kun tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa yhteydenpidon ja opiskelun missä vain. Se on varmasti selvää, että ammatillisen puolen opiskelijoista monet hyötyisivät lukio-opinnoista, ja he tietävätkin sen. Mutta tietävätkö tai ajattelevatko lukiopuolen opiskelijat samoin? Etenkin jos heidän jatko-opiskelu suunnitelmansa sijoittuvat yliopistomaailmaan? Eihän lukio ole enää ainoa reitti yliopistoon, mutta... Kaikki opiskelijat lukiossa eivät ehkä hyödy ammatillisista opinnoista haluamallaan tavalla.
Me siis näemme urapolkujen luomisen hyvänä ja mielenkiintoisena, kannattavana uutuutena.Lukion opettajan näkökulmasta nykymuotoinen ylioppilastutkintoa kohtuuttomasti painottava kolmen vuoden rääkki kaipaa uusia tuulia ja enemmän joustavuutta. Monet lukion oppiaineet hyötyisivät käytännön läheisistä syventävistä kursseista ja yhteistyöstä ammatillisen puolen kanssa. Resurssipula ainakin pienissä lukiossa tarkoittaa valitettavasti sitä että lukio-opiskelu on kilpajuoksua yo-tutkinnon vaatimuksia vastaan. Osalle yo-tutkinto on toki tärkeä mittari yliopistoa varten. Mutta mitä konkreettistä hyötyä lukiosta jää käteen niille, joiden jatko-opiskelutoiveet ovat vielä selkiytymättömät tai ne suutautuvat toiselle asteeelle?
Tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista opetuskäytössä innostumme kovasti. Sillä ajatus siitä, että käyttäisiin opetuksessa niitä viestintävälineitä, joita nuoret jo muutenkin käyttävät, tuntuu hyvältä. Tosin Satua hieman epäilyttää, että haluavatko nuoret sotkea vapaa-ajan ja opiskelun toisiinsa käyttämällä näitä välineitä myös opiskeluunsa? Mutta käyttötapoja on niin monia, ettemme usko sen häiritsevän. Ainakin open elämää voisi helpottaa ja työtä monipuolistaa näillä uusilla mahdollisuuksilla, toki se hankaloittaminenkin onnistuu varmasti helposti. Verkossa saa helposti vietettyä aikaa paljon, mutta kai näitä välineitä voisi käyttää myös tehokkaasti ja napakasti, kun tietää riittävän hyvin päämäärät ja keinot. Täytyyhän opettamista ja kurssisisältöjä suunnitella muutenkin, miksei siis rakentaisi jotain uutta ja mielenkiintoista? Ideoita pilkahtelee mieleen, kuinkahan suuri osuus niistä olisi käyttökelpoisia? Se täytyy testata tulevaisuudessa. Voi opiskelijaparat, kun opettajat näin jostain innostuu... Uuden tieto- ja viestintätekniikan aktiivisen hyödyntämisen koulutyössä tulisi olla itsestäänselvyys sen sijaan että se koetaan välttämättömänä pahana ja viimeisenä selviytymiskeinona.
Uuden paradigman kehittäminen ja toteuttaminen tarvitsee tuekseen muutoksen myös asennepuolella; opettaminen ja oppiminen laajenevat perinteisen lähi- ja luokkaopetuksen ulkopuolelle uutta teknologiaa luovasti hyödyntäen. Uusi opettajuus on koko toisen asteen koulutuksen yhteinen haaste.Opiskelijoiden tulevaisuuspolkujen rakentaminen on haaste myös oppilaanohjaukselle. Valinnanvapaus ja uudet teknologiat tarkoittavat usein myös valinnanvaikeutta. Yksilöllisyys toisella asteella ei saa tarkoittaa yksin kulkemista vaan opiskelijan vahvuuksien ja mahdollisuuksien etsimistä ja tukemista.
Satu melko tuoreena opettajana ei näe tässä yhteistyöajatuksessa ongelmaa, eikä käytännön järjestelyjen toimimattomuutta voi aina kaikessa syyttää. Varsinkin tänä päivänä kun tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa yhteydenpidon ja opiskelun missä vain. Se on varmasti selvää, että ammatillisen puolen opiskelijoista monet hyötyisivät lukio-opinnoista, ja he tietävätkin sen. Mutta tietävätkö tai ajattelevatko lukiopuolen opiskelijat samoin? Etenkin jos heidän jatko-opiskelu suunnitelmansa sijoittuvat yliopistomaailmaan? Eihän lukio ole enää ainoa reitti yliopistoon, mutta... Kaikki opiskelijat lukiossa eivät ehkä hyödy ammatillisista opinnoista haluamallaan tavalla.
Me siis näemme urapolkujen luomisen hyvänä ja mielenkiintoisena, kannattavana uutuutena.Lukion opettajan näkökulmasta nykymuotoinen ylioppilastutkintoa kohtuuttomasti painottava kolmen vuoden rääkki kaipaa uusia tuulia ja enemmän joustavuutta. Monet lukion oppiaineet hyötyisivät käytännön läheisistä syventävistä kursseista ja yhteistyöstä ammatillisen puolen kanssa. Resurssipula ainakin pienissä lukiossa tarkoittaa valitettavasti sitä että lukio-opiskelu on kilpajuoksua yo-tutkinnon vaatimuksia vastaan. Osalle yo-tutkinto on toki tärkeä mittari yliopistoa varten. Mutta mitä konkreettistä hyötyä lukiosta jää käteen niille, joiden jatko-opiskelutoiveet ovat vielä selkiytymättömät tai ne suutautuvat toiselle asteeelle?
Tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista opetuskäytössä innostumme kovasti. Sillä ajatus siitä, että käyttäisiin opetuksessa niitä viestintävälineitä, joita nuoret jo muutenkin käyttävät, tuntuu hyvältä. Tosin Satua hieman epäilyttää, että haluavatko nuoret sotkea vapaa-ajan ja opiskelun toisiinsa käyttämällä näitä välineitä myös opiskeluunsa? Mutta käyttötapoja on niin monia, ettemme usko sen häiritsevän. Ainakin open elämää voisi helpottaa ja työtä monipuolistaa näillä uusilla mahdollisuuksilla, toki se hankaloittaminenkin onnistuu varmasti helposti. Verkossa saa helposti vietettyä aikaa paljon, mutta kai näitä välineitä voisi käyttää myös tehokkaasti ja napakasti, kun tietää riittävän hyvin päämäärät ja keinot. Täytyyhän opettamista ja kurssisisältöjä suunnitella muutenkin, miksei siis rakentaisi jotain uutta ja mielenkiintoista? Ideoita pilkahtelee mieleen, kuinkahan suuri osuus niistä olisi käyttökelpoisia? Se täytyy testata tulevaisuudessa. Voi opiskelijaparat, kun opettajat näin jostain innostuu... Uuden tieto- ja viestintätekniikan aktiivisen hyödyntämisen koulutyössä tulisi olla itsestäänselvyys sen sijaan että se koetaan välttämättömänä pahana ja viimeisenä selviytymiskeinona.
Uuden paradigman kehittäminen ja toteuttaminen tarvitsee tuekseen muutoksen myös asennepuolella; opettaminen ja oppiminen laajenevat perinteisen lähi- ja luokkaopetuksen ulkopuolelle uutta teknologiaa luovasti hyödyntäen. Uusi opettajuus on koko toisen asteen koulutuksen yhteinen haaste.Opiskelijoiden tulevaisuuspolkujen rakentaminen on haaste myös oppilaanohjaukselle. Valinnanvapaus ja uudet teknologiat tarkoittavat usein myös valinnanvaikeutta. Yksilöllisyys toisella asteella ei saa tarkoittaa yksin kulkemista vaan opiskelijan vahvuuksien ja mahdollisuuksien etsimistä ja tukemista.
Pohjustusta siihen kuinka tästä tulikaan "Mun juttu", eli miten ja miksi tässä nyt ollaan
Etelä-Savossa on toteutettu laaja selvitys toisen asteen koulutuksen rakenteellisesta uudistamisesta (Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015). Tulevaisuudessa nykyistä koulutusmallia on kehitettävä aiempaa joustavammaksi palvelemaan sekä opiskelijoiden tarpeita että työelämän tulevaisuuden muutosta. Sillä tulevaisuudessa koulutuksen on turvattava opiskelijoille entistä paremmat toisen asteen koulutusväylät ja jatko-opiskelukelpoisuudet sekä vastattava kasvavaan syrjäytymiskehitysuhkaan.
Edellä mainittu selvitystyö osoittaa, että ammatillisen ja lukion koulutuksen väliin on muodostunut selkeä tarve ”välialueelle”, joka tarkoittaa erilaisten yksilöllisten opinto-ohjelmien, urapolkujen muodostamista. Tällöin tutkinto voidaan muodostaa erilaista ammatillisista (A+L) ja lukio (L+A) opintojen yhdistelmistä tai eri ammatillisten koulutusalojen yhdistelmänä (A+A). Lisäksi tavoitteena on kehittää lukioiden välistä yhteistyötä ja verkostoitumista (L+L). Hankkeen tavoitteena on verkostoitua myös maakunnallisesti sekä pyrkiä synergiaan muiden maakunnallisten hankkeiden kanssa (mm. Etelä-Savon Urheiluakatemia …).
Hankkeeseen osallistuvien Etelä-Savon oppilaitosedustajien tehtävänä on jalkauttaa nk. ”Uusi Paradigma” oman oppilaitostensa toimintaan, kuten; oppilaskuntiin ja johtoryhmiin. Heidän tehtävänä on myös tuoda informaatiota organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Hankkeen kohderyhmänä ovat kaikki toisen asteen opiskelijat Etelä-Savossa ja sen tavoitteena on myös oppilaslähtöisen ja oppilasta palvelevan uraohjauksen kehittäminen. Opintopoluista luodaan jokaiselle oma “Mun Juttu”, henkilökohtaisten tarpeiden ja kiinnostusten kohteiden mukaan. Lisäksi hankkeessa kehitetään toimintatapoja, joilla taataan opiskelijoille peruskoulun jälkeen opiskelupaikka, sekä myöhemmin tutkinnon suorittamisen jälkeen myös työpaikka tai jatko-opiskelupaikka. Tavoitteena on huomioida koulutusta suunniteltaessa ja järjestettäessä myös alueen seudulliset tarpeet.
Joensuun yliopiston Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus vastaa hankkeen kahdesta toimenpidekokonaisuudesta: opetushenkilöstön valmennuksesta ja nuorisokyselytutkimuksesta. Valmennuksen teemana on uusi opettajuus. Valmennuksessa tutkitaan ja ratkaistaan yhdessä uuden opettajuuden haastekenttää ja pureudutaan opettajuuden muutokseen. Valmennuksessa toisen asteen opettajat työskentelevät yhdessä kolmen teema-alueen ympärillä, joita ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö lähi- ja etäopetuksessa. Toisessa teema-alueessa pedagogiikka pohtii opetusta ja oppimista mm. ajan kuumien ilmiöiden ja vallitsevan muutoksen sekä opettajan käyttöteorian ja hyvien käytänteiden suunnasta käsin. Viimeisessä teema-alueessa, joka on tutkimus, tarkastellaan yhdessä, mitä ja mistä tutkimus kertoo muuttuvasta työ- ja opiskeluelämästä.
Valmennuksen toimintaidea perustuu yhteiskehittelyyn ja aitojen ongelmien ratkaisemiseen. Kaikissa sen työskentelymuodoissa on tavoitteena kuulla valmennettavia. Lähijaksoilla työskennellään sekä omassa tutussa pienryhmissä että yhtenä isona ryhmänä. Etätapaamisissa kohdataan joko Virtuaaliluokassa tai Joensuun yliopiston Second Life -saarella. Yhteiskehittelyjaksoilla ryhmät tapaavat keskenään saarella tai luokassa. Työskentelymuotojen ja -ympäristöjen tavoitteena on tukea joustavaa, mielekästä ja monipuolista aikuisopiskelua.
Osallistun Mun juttu –paradigmaan ja siihen kuuluvaan valmennukseen oman työyksikköni edustajana. Etelä-Savon jokaisesta toisen asteen oppilaitoksesta on oma edustajansa valmennuksessa, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistoilta on oma edustajansa myös jokaiselta koulutusalalta. Paradigman tavoitteiden lisäksi odotan myös käytännönläheistä yhteistyötä muiden oppilaitosten opettajien kanssa sekä tietenkin uusia välineitä opetukseen.
Tulevaisuudessa tulen toimimaan yksikkömme yhteishenkilönä toisen asteen oppilaitosten välillä. Tehtävänäni on myös viedä tietoa suunnitelmallisesti eteenpäin omassa oppilaitoksessamme. Hankkeen raportoinnissa hyödynnän uusia tieto- ja viestintäteknologian taitoja, joita valmennuksessa tulen oppimaan. Tavoitteenani on tutustua hankkeen etenemiseen kokonaisvaltaisesti, raportoinblogin hankkeessa ja hankkeeseen. Valmennuksessa hyödynnämme Ning- virtuaaliympäristöä, jonne myös kirjoitan blogia muiden, muun muassa valmennukseen osallistuvien, henkilöiden luettavaksi ja kommentoitavaksi. Hankkeen etenemiseen tutustun myös muun muassa siitä tehtyjen materiaalien avulla sekä tekemällä yhteistyötä hankkeessa olevien työntekijöiden kanssa. Näitä lähteitä hyödynnän myös tulevissa kirjoituksissani tällä Satun ”Mun Jutussa”.
LÄHTEET:
Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 74:2006.
Hirvonen Heikki & Pesonen Keijo. 2007. Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015. Esitys toimenpideohjelmaksi. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 89:2007.
Mun Juttu. Toisen asteen koulutuksen uusi paradigma –duaalimallin uusi rakenne. Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto. Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus ja kehittämiskeskus. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/mun-juttu/
Edellä mainittu selvitystyö osoittaa, että ammatillisen ja lukion koulutuksen väliin on muodostunut selkeä tarve ”välialueelle”, joka tarkoittaa erilaisten yksilöllisten opinto-ohjelmien, urapolkujen muodostamista. Tällöin tutkinto voidaan muodostaa erilaista ammatillisista (A+L) ja lukio (L+A) opintojen yhdistelmistä tai eri ammatillisten koulutusalojen yhdistelmänä (A+A). Lisäksi tavoitteena on kehittää lukioiden välistä yhteistyötä ja verkostoitumista (L+L). Hankkeen tavoitteena on verkostoitua myös maakunnallisesti sekä pyrkiä synergiaan muiden maakunnallisten hankkeiden kanssa (mm. Etelä-Savon Urheiluakatemia …).
Hankkeeseen osallistuvien Etelä-Savon oppilaitosedustajien tehtävänä on jalkauttaa nk. ”Uusi Paradigma” oman oppilaitostensa toimintaan, kuten; oppilaskuntiin ja johtoryhmiin. Heidän tehtävänä on myös tuoda informaatiota organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Hankkeen kohderyhmänä ovat kaikki toisen asteen opiskelijat Etelä-Savossa ja sen tavoitteena on myös oppilaslähtöisen ja oppilasta palvelevan uraohjauksen kehittäminen. Opintopoluista luodaan jokaiselle oma “Mun Juttu”, henkilökohtaisten tarpeiden ja kiinnostusten kohteiden mukaan. Lisäksi hankkeessa kehitetään toimintatapoja, joilla taataan opiskelijoille peruskoulun jälkeen opiskelupaikka, sekä myöhemmin tutkinnon suorittamisen jälkeen myös työpaikka tai jatko-opiskelupaikka. Tavoitteena on huomioida koulutusta suunniteltaessa ja järjestettäessä myös alueen seudulliset tarpeet.
Joensuun yliopiston Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus vastaa hankkeen kahdesta toimenpidekokonaisuudesta: opetushenkilöstön valmennuksesta ja nuorisokyselytutkimuksesta. Valmennuksen teemana on uusi opettajuus. Valmennuksessa tutkitaan ja ratkaistaan yhdessä uuden opettajuuden haastekenttää ja pureudutaan opettajuuden muutokseen. Valmennuksessa toisen asteen opettajat työskentelevät yhdessä kolmen teema-alueen ympärillä, joita ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö lähi- ja etäopetuksessa. Toisessa teema-alueessa pedagogiikka pohtii opetusta ja oppimista mm. ajan kuumien ilmiöiden ja vallitsevan muutoksen sekä opettajan käyttöteorian ja hyvien käytänteiden suunnasta käsin. Viimeisessä teema-alueessa, joka on tutkimus, tarkastellaan yhdessä, mitä ja mistä tutkimus kertoo muuttuvasta työ- ja opiskeluelämästä.
Valmennuksen toimintaidea perustuu yhteiskehittelyyn ja aitojen ongelmien ratkaisemiseen. Kaikissa sen työskentelymuodoissa on tavoitteena kuulla valmennettavia. Lähijaksoilla työskennellään sekä omassa tutussa pienryhmissä että yhtenä isona ryhmänä. Etätapaamisissa kohdataan joko Virtuaaliluokassa tai Joensuun yliopiston Second Life -saarella. Yhteiskehittelyjaksoilla ryhmät tapaavat keskenään saarella tai luokassa. Työskentelymuotojen ja -ympäristöjen tavoitteena on tukea joustavaa, mielekästä ja monipuolista aikuisopiskelua.
Osallistun Mun juttu –paradigmaan ja siihen kuuluvaan valmennukseen oman työyksikköni edustajana. Etelä-Savon jokaisesta toisen asteen oppilaitoksesta on oma edustajansa valmennuksessa, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistoilta on oma edustajansa myös jokaiselta koulutusalalta. Paradigman tavoitteiden lisäksi odotan myös käytännönläheistä yhteistyötä muiden oppilaitosten opettajien kanssa sekä tietenkin uusia välineitä opetukseen.
Tulevaisuudessa tulen toimimaan yksikkömme yhteishenkilönä toisen asteen oppilaitosten välillä. Tehtävänäni on myös viedä tietoa suunnitelmallisesti eteenpäin omassa oppilaitoksessamme. Hankkeen raportoinnissa hyödynnän uusia tieto- ja viestintäteknologian taitoja, joita valmennuksessa tulen oppimaan. Tavoitteenani on tutustua hankkeen etenemiseen kokonaisvaltaisesti, raportoinblogin hankkeessa ja hankkeeseen. Valmennuksessa hyödynnämme Ning- virtuaaliympäristöä, jonne myös kirjoitan blogia muiden, muun muassa valmennukseen osallistuvien, henkilöiden luettavaksi ja kommentoitavaksi. Hankkeen etenemiseen tutustun myös muun muassa siitä tehtyjen materiaalien avulla sekä tekemällä yhteistyötä hankkeessa olevien työntekijöiden kanssa. Näitä lähteitä hyödynnän myös tulevissa kirjoituksissani tällä Satun ”Mun Jutussa”.
LÄHTEET:
Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 74:2006.
Hirvonen Heikki & Pesonen Keijo. 2007. Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015. Esitys toimenpideohjelmaksi. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 89:2007.
Mun Juttu. Toisen asteen koulutuksen uusi paradigma –duaalimallin uusi rakenne. Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto. Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus ja kehittämiskeskus. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/mun-juttu/
Bloggauksen alkumetrit
Ajatus blogin kirjoittamisesta on hautunut mielessäni muutaman kuukauden ajan, ja nyt vihdoin viimein loin oman blogini. Olen niin innostunut asiasta. Tämän kaiken takana on omat opettajan pedagogiset opintoni, ja "Mun Juttu- Paradigma, jonka valmennukseen osallistun. Olen saanut valmenuksessa valtavan annoksen uutta tietoa tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista... olisipa vain aikaa ottaa ne kaikki hyvin haltuun.
Ensimmäisestä valmennusjaksosta on kulunut aikaa jo reilu parisen viikkoa, seuraava jakso on jo lähempänä kuin muistinkaan, reilun viikon kuluttua. Tänään juutuin Ning:n ihmeelliseen maailmaan huomaamattani pitkäksi aikaa, samoin kokeilin ensimmäisen kerran GoogleDocs:a. Ihmettelen, miksi en aiemmin ole ottanut käyttöön näin käytännöllisiä ja mielenkiintosia juttuja? No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Täällä surffaillessani mietin, kuinka näitä voisikaan omassa työssään ja elämässään hyödyntää. Tunnustan olevani nettiriippuvainen, muun muassa mese ja facebook ovat korvaamattomia yhteydenpitovälineitä. Youtube hauskuuttaa yleensä muuten vaan, vaikka kyllähän sieltäkin varsinaista asiaakin löytyy. Ideoitakin alkaa syntyä tässä koneen ääressä istuessa... katsotaan myöhemmin mihin ne johtavat. Uskoisin ainakin opiskelijoiden ottavan innolla tällaiset työskentelytavat vastaan.
Ensimmäisestä valmennusjaksosta on kulunut aikaa jo reilu parisen viikkoa, seuraava jakso on jo lähempänä kuin muistinkaan, reilun viikon kuluttua. Tänään juutuin Ning:n ihmeelliseen maailmaan huomaamattani pitkäksi aikaa, samoin kokeilin ensimmäisen kerran GoogleDocs:a. Ihmettelen, miksi en aiemmin ole ottanut käyttöön näin käytännöllisiä ja mielenkiintosia juttuja? No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Täällä surffaillessani mietin, kuinka näitä voisikaan omassa työssään ja elämässään hyödyntää. Tunnustan olevani nettiriippuvainen, muun muassa mese ja facebook ovat korvaamattomia yhteydenpitovälineitä. Youtube hauskuuttaa yleensä muuten vaan, vaikka kyllähän sieltäkin varsinaista asiaakin löytyy. Ideoitakin alkaa syntyä tässä koneen ääressä istuessa... katsotaan myöhemmin mihin ne johtavat. Uskoisin ainakin opiskelijoiden ottavan innolla tällaiset työskentelytavat vastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)