tiistai 26. toukokuuta 2009
Tietokoneet, internet... -mitä ihmettä?
Olen aiemmin kirjoittanut sosiaalisen median hyvistä ja huonoista puolista, mutta nyt haluan palata hieman asioissa taaksepäin. Nimittäin, nuorten tietoteknisiin valmiuksiin tai yleensäkin heidän haluunsa käyttää tietotekniikka. Käyttävätkö kaikki nuoret aktiivisesti tietotekniikka? Haluavatko he edes tai onko kaikilla siihen mahdollisuus? Voi olla, ettei nuoren kotona ole tietokonetta tai nettiyhteyttä vaikka saatammekin niin olettaa. Myönnän itse syyllistyväni tähän ajatukseen, sillä olen olettanut, että kaikki nuoret osaavat käyttää tietotekniikka ja että heillä on siihen mahdollisuus. Olen ajatellut, että vain vanhemmista ihmisistä kaikki eivät olisi sinut koneiden ja niillä työskentelyn kanssa. Näin ei kuitenkaan taida olla vielä tänä päivänä. Omassa lapsuudessani tietokoneella vain kirjoitettiin tekstiä tai pelattiin hyvin yksinkertaisia pelejä. Sähköposti ja internet tulivat minullekin tutuiksi vasta aikuisiällä. Nyt sähköpostia pidetään jo ”vanhanaikaisena”, jota vain vanhat kalkkikset käyttävät. Omaa työtäni se palvelee hyvin, sillä sen avulla tietoa välittyy runsaasti päivittäin, jopa liiaksi asti. Vapaa-ajallani en juuri käytä sähköpostia muuhun kun yhdistystoiminnan tiedonjakoon tai virallisempaan viestintään. Kaverit tavoitan sosiaalisen median kautta. Puhelinkin on hieman menettänyt merkitystään perinteisenä viestintävälineenä, toki se on ainoa väline joka kulkee mukanani lähes joka paikkaan. Puhelimeni on varustettu valmiuksilla, joilla voisin nettiä ja sosiaalisen median palveluita helposti käyttää. Mutta käytän näitä palveluja harvoin, joskus kuitenkin ne tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Haluankin nostaa esille ajatuksen siitä, että onko pakko omistaa tietokone ja hoitaa lähes kaikki asiansa netin välityksellä? Tai onko meidän oltava koko ajan tavoitettavissa sosiaalisen median kautta? Uutisista saamme kuulla, että virastoja ja niiden palveluja lakkautetaan. Ihmisten varmastikin oletetaan hoitavan tulevaisuudessa monet asiat entistä useammin netissä. Onko tälle vaihtoehtoja? Pitäisi olla, sillä on paljon ihmisiä, jotka haluavat vielä palvelua kasvotusten. Itse kuulun joukkoon, joka haluaa useimmiten hoitaa asiansa pikaisesti netissä. Toisaalta monissa tilanteissa peräänkuulutan ja vaadin laadukasta asiakaspalvelua kasvotusten. Sosiaaliseen mediaan jää helposti koukkuun, sen avulla nimittäin pysyy koko ajan kiinni ystävien ja ympäröivän maailman tapahtumissa. Mutta näin kesän lähestyessä, olisikin ehkä hyvä minunkin kokeilla kuinka kauan ja hyvin pystyn olemaan ”offline”, vaikka kesämökillä.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Minä sosiaalisen median käyttäjänä...
Olen melko uusi blogin kirjoittaja, enkä juuri aiemmin ole muidenkaan blogeja aktiivisesti seurannut. Huomasin, että minulla on ollut pieni kynnys alkaa tuottamaan kirjoituksia ja omia ajatuksia nettiin. Vaikka olen kirjoittanut aiemmin paljon erilaisia juttuja, moniin eri käyttötarkoituksiin. Tällainen samanlainen pelko tai jännitys vaivaa varmasti monen muunkin henkilön mieltä. Jolloin ajatuksiin voi nousta monenlaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi; entä jos minun ajatuksilleni nauretaan? Entä jos saamani kommentit ovatkin lannistavia tai negatiivisia? Sosiaalinen media siis haastaa laittamaan itsensä peliin, on uskallettava rohkeasti heittäytyä. Aina varmasti löytyy joku, joka on asiasta erimieltä kuin sinä itse. Tai joku, joka haluaa vaan provosoida ja saada aikaan kiivastakin mielipiteiden vaihtoa. Aina kannattaa tietenkin pitää mielessä ajatus, että tekstit voivat olla netissä pysyvästi, ja siten harkita tarkkaan mitkä mielipiteensä ja miten ominaan esittää. Toisaalta positiivinen ja kannustava palaute voi tuoda mukanaan onnistumisen kokemuksia ja kannustaa jatkamaan eteenpäin. Itse ainakin koen jo kirjoittamisen itsessään hyväksi itsereflektoinnin välineeksi ja ajatuksien selkiyttäjäksi.
Sosiaalisen median hyöty ilmenee juuri siinä, että mitä useampi sen palveluja käyttää, sitä enemmän sen käyttäjät voivat palveluista hyötyä. Internet mahdollistaa laajan sosiaalisen verkoston luomisen kaikkialle maailmaan. Voin esimerkiksi liittyä minua kiinnostaviin harrastusyhteisöihin, ja saada sitä kautta, niin uusia tuttavia kuin paljon höydyllistä tietoa. Totta kai voin esiintyä sosiaalisessa mediassa vain niille ystäville, joille haluan. Määrittelen vain kenelle annan mitäkin tietoja itsestäni. Lähimmät ystävät saavat tietää minusta kaiken, mutta välttämättä minun ei edes tarvitse näkyä kellekään tuntemattomalle henkilölle.
Olin aiemmin ajatellut, että blogit ovat ihmisille ajanvietettä ja niistä voisi olla hyötyä vain ajanviete- tai harrastusmielessä. Kuitenkin blogeja höydynnetään valtavasti myös opinnoissa ja työssä. Sillä blogi on työväline, jonka käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Ehkä jo pian tulevaisuudessa ihmisillä on oma blogi, joka on kulkenut heidän mukanaan aina päiväkodista lähtien. Minusta tällainen ajatus kuulostaa hienolta, että voisi kerätä koko elämänkulkunsa johonkin samaan paikkaan. Tässäkin asiassa, jokainen voi itse päättää mitä siellä mukanaan pitää. Sosiaalinen media siis tarjoaa meille mahdollisuuden vaikka luoda oma CV, tai omannäköinen käyntikortti johonkin palveluun. Blogit ja wikit tarjoavat mahdollisuuden myös koulun ja kodin, tai työpaikkojen väliseen yhteydenpitoon.
Voin helposti myös tehostaa omaa työtäni, löytää tarvitsemani palvelut, asiantuntijat tai ohjeet helposti. Materiaalin paljous puolestaan haastaa palvelujen tarjoajat kehittymään ja luomaan entistä helppokäyttöisempiä tiedonhakupalveluja. Meidän käyttäjien tulee myös opetella koko ajan muuttuvaa tiedonhakua. Onneksi meillä on käytössä monia tiedonhaussa helpottavia palveluja, esim. sosiaaliset kirjanmerkit toimivat omana muistilistana. Talletan vain palveluun haluamani verkkosivut ja tiedonhaut, ja voin palata niihin kätevästi missä vain. Nämä omat tietoni voin jakaa muiden käyttäjien kanssa, jolloin he pääsevät helposti löytämään samat tiedot. Näiden palvelujen avulla voin myös tarkastella suosituimpia sivustoja minua kiinnostavasta aiheesta. Itse koen hyödyllisiksi myös verkkopalvelut, joihin voin tallentaa omat tiedostoni. Esimerkiksi työssäni tarvitsemat tiedostot ja esitykset kulkevat aina mukana, sillä ne ovat siellä missä internet. Olen nimittäin useasti etsinyt haluamaani tiedostoa aivan väärästä paikasta, väärältä tietokoneelta tai sitten olen hukannut, unohtanut muistitikkuni johonkin. Voihan tietysti käydä niin, että internet ei enää joku päivä toimikaan… vai voiko?
Minä ainakin itse olen saanut lisää rohkeutta tuoda enemmän ajatuksiani esille sosiaalisen median kautta. Ja tähän haluan kovasti kannustaa muitakin. Mutta ei, ei koko elämäni ole netissä. Sillä haluan tavata ihmisiä myös kasvotusten, vaikka viestintä ja yhteydenpito onkin kovasti muuttanut muotoaan elämässäni.
Sosiaalisen median hyöty ilmenee juuri siinä, että mitä useampi sen palveluja käyttää, sitä enemmän sen käyttäjät voivat palveluista hyötyä. Internet mahdollistaa laajan sosiaalisen verkoston luomisen kaikkialle maailmaan. Voin esimerkiksi liittyä minua kiinnostaviin harrastusyhteisöihin, ja saada sitä kautta, niin uusia tuttavia kuin paljon höydyllistä tietoa. Totta kai voin esiintyä sosiaalisessa mediassa vain niille ystäville, joille haluan. Määrittelen vain kenelle annan mitäkin tietoja itsestäni. Lähimmät ystävät saavat tietää minusta kaiken, mutta välttämättä minun ei edes tarvitse näkyä kellekään tuntemattomalle henkilölle.
Olin aiemmin ajatellut, että blogit ovat ihmisille ajanvietettä ja niistä voisi olla hyötyä vain ajanviete- tai harrastusmielessä. Kuitenkin blogeja höydynnetään valtavasti myös opinnoissa ja työssä. Sillä blogi on työväline, jonka käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Ehkä jo pian tulevaisuudessa ihmisillä on oma blogi, joka on kulkenut heidän mukanaan aina päiväkodista lähtien. Minusta tällainen ajatus kuulostaa hienolta, että voisi kerätä koko elämänkulkunsa johonkin samaan paikkaan. Tässäkin asiassa, jokainen voi itse päättää mitä siellä mukanaan pitää. Sosiaalinen media siis tarjoaa meille mahdollisuuden vaikka luoda oma CV, tai omannäköinen käyntikortti johonkin palveluun. Blogit ja wikit tarjoavat mahdollisuuden myös koulun ja kodin, tai työpaikkojen väliseen yhteydenpitoon.
Voin helposti myös tehostaa omaa työtäni, löytää tarvitsemani palvelut, asiantuntijat tai ohjeet helposti. Materiaalin paljous puolestaan haastaa palvelujen tarjoajat kehittymään ja luomaan entistä helppokäyttöisempiä tiedonhakupalveluja. Meidän käyttäjien tulee myös opetella koko ajan muuttuvaa tiedonhakua. Onneksi meillä on käytössä monia tiedonhaussa helpottavia palveluja, esim. sosiaaliset kirjanmerkit toimivat omana muistilistana. Talletan vain palveluun haluamani verkkosivut ja tiedonhaut, ja voin palata niihin kätevästi missä vain. Nämä omat tietoni voin jakaa muiden käyttäjien kanssa, jolloin he pääsevät helposti löytämään samat tiedot. Näiden palvelujen avulla voin myös tarkastella suosituimpia sivustoja minua kiinnostavasta aiheesta. Itse koen hyödyllisiksi myös verkkopalvelut, joihin voin tallentaa omat tiedostoni. Esimerkiksi työssäni tarvitsemat tiedostot ja esitykset kulkevat aina mukana, sillä ne ovat siellä missä internet. Olen nimittäin useasti etsinyt haluamaani tiedostoa aivan väärästä paikasta, väärältä tietokoneelta tai sitten olen hukannut, unohtanut muistitikkuni johonkin. Voihan tietysti käydä niin, että internet ei enää joku päivä toimikaan… vai voiko?
Minä ainakin itse olen saanut lisää rohkeutta tuoda enemmän ajatuksiani esille sosiaalisen median kautta. Ja tähän haluan kovasti kannustaa muitakin. Mutta ei, ei koko elämäni ole netissä. Sillä haluan tavata ihmisiä myös kasvotusten, vaikka viestintä ja yhteydenpito onkin kovasti muuttanut muotoaan elämässäni.
torstai 7. toukokuuta 2009
Eteläsavolaisten nuorten toiveita tulevaisuuden opiskelusta
Mun Juttu -paradigman ajatus uusien opintopolkujen luomisesta toisen asteen koulutukseen on osoittautunut nuorten mielissä tarpeelliseksi, sillä Etelä-Savossa syksyllä 2008 toteutetun nuorisokyselyn mukaan 41 % kaikista perusopetuksen 9-luokkalaisista on kiinnostunut yhdistämään lukion ja ammatillisen koulutuksen opintoja. Lähes 70 % nuorista haluaa jatkaa opintojaan kotiseudulla Etelä-Savossa. Nämä nuorten ajatukset ja tulevaisuuden toiveet haastavat toisen asteen koulutuksen muuttumaan ja kehittymään entistä monipuolisemmaksi. Nuoret haluavat tulevaisuudessa monipuolisia ja heidän tarpeitaan hyvin palvelevia opintopolkuja, esimerkiksi lukiolainen haluaa suorittaa ammatillisia opintoja, jotka auttavat häntä saamaan kesätöitä ja ovat hyödyksi tulevissa opinnoissa vaikka korkeakouluasteella. Valitut opintojaksot voivat auttaa nuorta myös uravalinnassa, kun hän saa jo toisen asteen opintojen aikana muodostettua itselleen realistisen näkemyksen häntä kiinnostavasta ammattialasta.
Joensuun Yliopiston, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen toteuttaman Nuorisokyselyn tavoitteena oli selvittää Eteläsavolaisten nuorten ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kyselyn kohdejoukkona olivat perusopetuksen 9-luokkalaiset sekä viimeistä vuottaan opiskelevat toisen asteen opiskelijat alueen lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista (n=1422). Kyselyssä kartoitettiin nuorten tulevaisuuden suunnitelmia niin ammatteihin, opintopolkuihin kuin oppimisympäristöihin liittyen. Nuorista hieman yli puolet (54 %) uskoi tulevaisuudessa työpaikkansa sijaitsevan Itä-Suomessa. Suuri osa (68 %) 9-luokkalaisista kertoi myös, että Etelä-Savon alueelta löytyy heitä kiinnostavaa koulutusta. Toisen asteen opiskelijoilta kartoitettiin myös jo takana olevia opintoja, ja sitä kuinka opinnot olivat vastanneet heidän odotuksiaan sekä ovatko tulevaisuuden suunnitelmat muuttuneet opiskelun aikana. Lukiolaisista jopa 46 % haluaisi yhdistää ammatillisia opintoja opintoihinsa, jos he nyt voisivat valita uudelleen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 31 % yhdistäisi tutkintoonsa lukio-opintoja. Kaiken kaikkiaan tulosten perusteella noin puolet toisen asteen opiskelijoista haluaisi luoda omanlaisensa opintopolun yhdistämällä opintoja toisesta toisen asteen oppilaitoksesta jos voisi palata menneeseen. Etelä-Savon alueellisen kehityksen turvaamiseksi tulisi tämän seudun tarjota tuleville työntekijöille niin hyviä opiskelupaikkoja kuin työpaikkojakin, jotta alue ei kokisi tappiollista muuttokehitystä ja väestön ikärakenteen vanhenemista entisestään. Tähän kehitystyöhön on voimakkaasti osallistuttava myös meidän kaikkien nuorten parissa toimivien. Mun Juttu – valmennus haastaa meitä alueen opettajia toimimaan yhteistyössä ja kehittymään sekä luomaan uusia käytänteitä, jotka palvelevat opiskelijoiden tulevaisuutta ja alueellista kehitystä. Valmennuksessa tapaamme alueen muita opettajia, joilla on sama pyrkimys: tuottaa laadukasta ja opiskelijoiden tarpeet huomioivaa koulutusta. Voimme muodostaa luontevasti yhteistyöverkostoja ja levittää eteenpäin toisillemme hyviä käytänteitä, ajatuksia ja kokemuksia.
Ammatillinen koulutus on lisännyt suosiotaan nuorten parissa, ja monet haluavat opiskella myös kaksoistutkinnon. Tulevaisuudessa ollaankin ehkä menossa suuntaan, jossa maassamme on vain yksi toisen asteen koulu, jossa jokainen nuori rakentaa oman opintopolkunsa tarpeidensa ja kiinnostuksensa pohjalta. Toisaalta tällaiset ajatukset tuntuvat vielä kaukaisilta tässä vaiheessa, sillä näin iso muutos aiheuttaa varmasti myös paljon vastarintaa niin oppilaitosten henkilökunnassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin.
Mietittäessä paradigman tavoitteita nousee mielestäni yhdeksi ongelmaksi nuorten syrjäytymisen uhka, etenkin niillä nuorilla, jotka eivät ole jostain syystä päässeet tai hakeutuneet toisen asteen opintoihin. Itä-Suomen lääninhallituksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2008 peruskoulunsa päättäneistä nuorista noin 400 henkilöä (5,4 %) ei sijoittunut opiskelemaan toiselle asteelle tutkintoon johtavaan koulutukseen tai lukio-opintoihin. Heistä kuitenkin suurin osa jatkoi opintojaan perusopetuksen lisäopetuksessa, valmentavassa ja kuntouttavassa yksikössä tai vapaan sivistystyön piirissä. Kokonaan ilman opiskelupaikkaa jäi kuitenkin 80 nuorta (1,8 %). Näissä luvuissa ei ole huomioitu vielä aloitettujen opintojensa mahdollisesti keskeyttäneitä nuoria. Opintojen jatkumattomuus tai niiden keskeytyminen voidaan nähdä yhtenä riskitekijänä nuorten syrjäytymiselle, siksi tähän ongelmaan tulisi kiinnittää huomiota. Tässä joukossa olevista nuorista osa olisi mahdollisesti lisäohjauksen ja -tuen tarpeessa jo perusopetuksessa. Kuitenkaan mitään systemaattista järjestelmää ei maassamme ole olemassa tähän haasteeseen vastaamaan.
Yhdeksi keskeisimmäksi koulutuspolun katkeamisen syyksi voidaan nostaa nuoren huono koulumenestys, jonka taustalla voi olla moninaisia syitä, esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai psyko-sosiaalisia ongelmia. Toinen keskeinen syy on se, että nuorella on epärealistiset tulevaisuuden ajatukset, jolloin hän hakee alalle jonne ei sitten pääsekään. Ammatillisen koulutuksen suosion lisääntyessä aloituspaikat eivät myöskään ole lisääntyneet kaikilla aloilla kysynnän mukaan. Samalla pääsyvaatimukset kouluihin ovat kasvaneet hakijamäärien lisääntyessä. Opiskelupaikoista siis kilpaillaan tulevaisuudessa kovasti, etenkin suosituimmilla aloilla.
Tähän syrjäytymisen haasteeseen pyritään maassamme vastaamaan siten, että se on nostettu yhdeksi keskeiseksi painopistealueeksi Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2007 - 2012. Tavoitteeksi on asetettu, että kaikki nuoret suorittaisivat ammatillisen tutkinnon. Tavoitteena on näin myös muun muassa turvata työvoiman riittävyys maassamme tulevaisuudessa sekä varmistaa hyvinvointi yhteiskunnassamme. Perusopetuksen tukitoimia tulisi entisestään parantaa ja tehostaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös ammatillisen koulutuksen tukitoimia ja vaihtoehtoisia opintopolkuja tulisi lisätä, esimerkiksi ammattistarttien muodossa sekä tehostamalla opiskeluhuollon palveluita. Näillä keinoin voitaisiin saada nuori pysymään kiinni koulutuksessa sekä parantaa hänen opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksiaan tulevaisuudessa. Itse olen kokenut hyväksi palveluohjaajien työpanoksen opiskelijahuollossa Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistossa. Palveluohjaaja toimii opiskelijan tukihenkilönä kaikissa mahdollisissa opiskeluun ja elämäntilanteisiin liittyvissä asioissa. Tarvittaessa hän ohjaa tuen ja avun piiriin, jos asiat eivät opiskelijahuollon keinoin ratkea. Opiskelijat tuntuvat ottaneet palveluohjaajan palvelut hyvin käyttöön, ja ryhmänohjaajallekin hän on suuri apu, esimerkiksi opiskeluun liittyvien käytännön asioiden hoitamisessa.
Kaiken kaikkiaan Nuorisokyselyn tulosten mukaan peruskouluaan päättävässä olevat nuoret tuntuvat ymmärtävän hyvin opiskelun tärkeyden ja merkityksen tulevaisuuden kannalta, ja heidän asenteensa työtä ja elinikäistä oppimista kohtaan olivat myönteisiä. Vain hyvin pieni osa (n.6 %) heistä ei haluaisi opiskella ollenkaan. Meidän opetusalan ammattilaisten tulee säilyttää opiskelijoissa tämä opiskeluun syttynyt kipinä, erilaisina keinoina voivat olla esimerkiksi työvaltainen oppimispolku, sosiaalisen median käyttö opetuksessa… ja ennen kaikkea opettajan oma innostuneisuus ja uusiin haasteisiin tarttuminen. Tähän Mun juttu –paradigma meidät haastaa.
LÄHTEET:
Kadoksissa kymmeniä, muttei satoja tai tuhansia. Yhteishaussa olleen koulutuksen jääneiden nuorten sijoittuminen syksyllä 2008 Itä-Suomen läänissä. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2008/156.
http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/3CD537E48775FB80C2257514004D7A4E/$file/Julkaisu_156.pdf
Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö. 2007. [Viitattu 15.2.2009]
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf
Nuorisokyselyn Paradigma yhteenveto. Mun Juttu. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/wp-content/uploads/2008/09/nuorisokysely_koonti_munjuttu.pdf
Opetusministeriö. Toiminta- ja taloussuunnitelma 2007-2011.
Peräkorpi Ulla & Salmi Saija. 2009. Mun tulevaisuus! Nuorisokyselyraportti. Uusi paradigma - Mun Juttu! Joensuun yliopisto. Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/wp-content/uploads/2009/02/kyselyraportti_final.pdf
Joensuun Yliopiston, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen toteuttaman Nuorisokyselyn tavoitteena oli selvittää Eteläsavolaisten nuorten ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kyselyn kohdejoukkona olivat perusopetuksen 9-luokkalaiset sekä viimeistä vuottaan opiskelevat toisen asteen opiskelijat alueen lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista (n=1422). Kyselyssä kartoitettiin nuorten tulevaisuuden suunnitelmia niin ammatteihin, opintopolkuihin kuin oppimisympäristöihin liittyen. Nuorista hieman yli puolet (54 %) uskoi tulevaisuudessa työpaikkansa sijaitsevan Itä-Suomessa. Suuri osa (68 %) 9-luokkalaisista kertoi myös, että Etelä-Savon alueelta löytyy heitä kiinnostavaa koulutusta. Toisen asteen opiskelijoilta kartoitettiin myös jo takana olevia opintoja, ja sitä kuinka opinnot olivat vastanneet heidän odotuksiaan sekä ovatko tulevaisuuden suunnitelmat muuttuneet opiskelun aikana. Lukiolaisista jopa 46 % haluaisi yhdistää ammatillisia opintoja opintoihinsa, jos he nyt voisivat valita uudelleen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 31 % yhdistäisi tutkintoonsa lukio-opintoja. Kaiken kaikkiaan tulosten perusteella noin puolet toisen asteen opiskelijoista haluaisi luoda omanlaisensa opintopolun yhdistämällä opintoja toisesta toisen asteen oppilaitoksesta jos voisi palata menneeseen. Etelä-Savon alueellisen kehityksen turvaamiseksi tulisi tämän seudun tarjota tuleville työntekijöille niin hyviä opiskelupaikkoja kuin työpaikkojakin, jotta alue ei kokisi tappiollista muuttokehitystä ja väestön ikärakenteen vanhenemista entisestään. Tähän kehitystyöhön on voimakkaasti osallistuttava myös meidän kaikkien nuorten parissa toimivien. Mun Juttu – valmennus haastaa meitä alueen opettajia toimimaan yhteistyössä ja kehittymään sekä luomaan uusia käytänteitä, jotka palvelevat opiskelijoiden tulevaisuutta ja alueellista kehitystä. Valmennuksessa tapaamme alueen muita opettajia, joilla on sama pyrkimys: tuottaa laadukasta ja opiskelijoiden tarpeet huomioivaa koulutusta. Voimme muodostaa luontevasti yhteistyöverkostoja ja levittää eteenpäin toisillemme hyviä käytänteitä, ajatuksia ja kokemuksia.
Ammatillinen koulutus on lisännyt suosiotaan nuorten parissa, ja monet haluavat opiskella myös kaksoistutkinnon. Tulevaisuudessa ollaankin ehkä menossa suuntaan, jossa maassamme on vain yksi toisen asteen koulu, jossa jokainen nuori rakentaa oman opintopolkunsa tarpeidensa ja kiinnostuksensa pohjalta. Toisaalta tällaiset ajatukset tuntuvat vielä kaukaisilta tässä vaiheessa, sillä näin iso muutos aiheuttaa varmasti myös paljon vastarintaa niin oppilaitosten henkilökunnassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin.
Mietittäessä paradigman tavoitteita nousee mielestäni yhdeksi ongelmaksi nuorten syrjäytymisen uhka, etenkin niillä nuorilla, jotka eivät ole jostain syystä päässeet tai hakeutuneet toisen asteen opintoihin. Itä-Suomen lääninhallituksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2008 peruskoulunsa päättäneistä nuorista noin 400 henkilöä (5,4 %) ei sijoittunut opiskelemaan toiselle asteelle tutkintoon johtavaan koulutukseen tai lukio-opintoihin. Heistä kuitenkin suurin osa jatkoi opintojaan perusopetuksen lisäopetuksessa, valmentavassa ja kuntouttavassa yksikössä tai vapaan sivistystyön piirissä. Kokonaan ilman opiskelupaikkaa jäi kuitenkin 80 nuorta (1,8 %). Näissä luvuissa ei ole huomioitu vielä aloitettujen opintojensa mahdollisesti keskeyttäneitä nuoria. Opintojen jatkumattomuus tai niiden keskeytyminen voidaan nähdä yhtenä riskitekijänä nuorten syrjäytymiselle, siksi tähän ongelmaan tulisi kiinnittää huomiota. Tässä joukossa olevista nuorista osa olisi mahdollisesti lisäohjauksen ja -tuen tarpeessa jo perusopetuksessa. Kuitenkaan mitään systemaattista järjestelmää ei maassamme ole olemassa tähän haasteeseen vastaamaan.
Yhdeksi keskeisimmäksi koulutuspolun katkeamisen syyksi voidaan nostaa nuoren huono koulumenestys, jonka taustalla voi olla moninaisia syitä, esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai psyko-sosiaalisia ongelmia. Toinen keskeinen syy on se, että nuorella on epärealistiset tulevaisuuden ajatukset, jolloin hän hakee alalle jonne ei sitten pääsekään. Ammatillisen koulutuksen suosion lisääntyessä aloituspaikat eivät myöskään ole lisääntyneet kaikilla aloilla kysynnän mukaan. Samalla pääsyvaatimukset kouluihin ovat kasvaneet hakijamäärien lisääntyessä. Opiskelupaikoista siis kilpaillaan tulevaisuudessa kovasti, etenkin suosituimmilla aloilla.
Tähän syrjäytymisen haasteeseen pyritään maassamme vastaamaan siten, että se on nostettu yhdeksi keskeiseksi painopistealueeksi Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2007 - 2012. Tavoitteeksi on asetettu, että kaikki nuoret suorittaisivat ammatillisen tutkinnon. Tavoitteena on näin myös muun muassa turvata työvoiman riittävyys maassamme tulevaisuudessa sekä varmistaa hyvinvointi yhteiskunnassamme. Perusopetuksen tukitoimia tulisi entisestään parantaa ja tehostaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös ammatillisen koulutuksen tukitoimia ja vaihtoehtoisia opintopolkuja tulisi lisätä, esimerkiksi ammattistarttien muodossa sekä tehostamalla opiskeluhuollon palveluita. Näillä keinoin voitaisiin saada nuori pysymään kiinni koulutuksessa sekä parantaa hänen opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksiaan tulevaisuudessa. Itse olen kokenut hyväksi palveluohjaajien työpanoksen opiskelijahuollossa Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistossa. Palveluohjaaja toimii opiskelijan tukihenkilönä kaikissa mahdollisissa opiskeluun ja elämäntilanteisiin liittyvissä asioissa. Tarvittaessa hän ohjaa tuen ja avun piiriin, jos asiat eivät opiskelijahuollon keinoin ratkea. Opiskelijat tuntuvat ottaneet palveluohjaajan palvelut hyvin käyttöön, ja ryhmänohjaajallekin hän on suuri apu, esimerkiksi opiskeluun liittyvien käytännön asioiden hoitamisessa.
Kaiken kaikkiaan Nuorisokyselyn tulosten mukaan peruskouluaan päättävässä olevat nuoret tuntuvat ymmärtävän hyvin opiskelun tärkeyden ja merkityksen tulevaisuuden kannalta, ja heidän asenteensa työtä ja elinikäistä oppimista kohtaan olivat myönteisiä. Vain hyvin pieni osa (n.6 %) heistä ei haluaisi opiskella ollenkaan. Meidän opetusalan ammattilaisten tulee säilyttää opiskelijoissa tämä opiskeluun syttynyt kipinä, erilaisina keinoina voivat olla esimerkiksi työvaltainen oppimispolku, sosiaalisen median käyttö opetuksessa… ja ennen kaikkea opettajan oma innostuneisuus ja uusiin haasteisiin tarttuminen. Tähän Mun juttu –paradigma meidät haastaa.
LÄHTEET:
Kadoksissa kymmeniä, muttei satoja tai tuhansia. Yhteishaussa olleen koulutuksen jääneiden nuorten sijoittuminen syksyllä 2008 Itä-Suomen läänissä. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2008/156.
http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/3CD537E48775FB80C2257514004D7A4E/$file/Julkaisu_156.pdf
Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö. 2007. [Viitattu 15.2.2009]
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf
Nuorisokyselyn Paradigma yhteenveto. Mun Juttu. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/wp-content/uploads/2008/09/nuorisokysely_koonti_munjuttu.pdf
Opetusministeriö. Toiminta- ja taloussuunnitelma 2007-2011.
Peräkorpi Ulla & Salmi Saija. 2009. Mun tulevaisuus! Nuorisokyselyraportti. Uusi paradigma - Mun Juttu! Joensuun yliopisto. Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/wp-content/uploads/2009/02/kyselyraportti_final.pdf
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)