Mun juttu- valmennus alkaa olla loppusuoralla, tavoitteena uusien hyvien käytänteiden jalkauttaminen

Mun juttu – valmennuksen viimeinen lähipäivä on takana, melkein kokonainen vuosi on vierähtänyt todella nopeasti. Vastahan me aloitimme valmennuksen viime vuoden joulukuussa. Matkan varrella muutama valmennettava on jättänyt homman kesken, onneksi kuitenkin iso osa on jaksanut loppuun saakka yhtä innostuneina. Ja vaikka muutamat lähipäivät olivat kesäkeskeytyksenkin aikana, oli paikalla iso joukko innokkaita osallistujia. Tämä kertoo valmennettavien halusta kehittyä ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan. Vaikka välillä lähipäivillä onkin esiintynyt pientä ”narinaa” tietotekniikan ja sovellusten hankaluudesta, on kaikesta kuitenkin selvitty hyvän ohjauksen avulla. Olemme ottaneet haltuumme (tai ainakin olemme niihin tutustuneet, ja niiden käyttöä harjoitelleet…) monia sosiaalisen median sovelluksia, esimerkkeinä muun muassa Ning, Netvibes, RSS-syötteet, sosiaaliset kirjanmerkit, pikaviestimet, Facebook, Youtube, Vimeo sekä kuvanjakopalvelut.

Valmennuksen aikana olen oppinut paljon uusia asioita tieto- ja viestintäteknologian käytöstä, lisäksi olen herännyt ajattelemaan uudella tavalla, että näitä sosiaalisen median palveluja voi hyödyntää jouhevasti monin tavoin myös opetuskäytössä. Joitakin sosiaalisen median palveluja olen jo kokeillut omassa opetustyössäni, ja kokemukset näistä kokeiluista ovat olleet erittäin positiivisia. Nuoret opiskelijat ovat ottaneet nämä kokeiluni innolla vastaan, sillä heistä useimmille tietokoneiden ja internetin käyttö on arkipäivää. Toisaalta opiskelijat ovat tuoneet esille senkin näkökulman, etteivät halua tehdä kaikkea koneilla ja netissä. Ja osa heistä ei esimerkiksi halua liittyä facebookiin vain siksi, että sitä käytettäisiin opiskelussa. Mielestäni facebook onkin liian avoin yhteisö opiskeluun liittyviä asioita käsiteltäessä. Sen sijaan suljettu yhteisö, tai sivusto toimii monesti tässä tarkoituksessa paremmin.

Tulevaisuus tuo mukanaan asioita joita meidän on vaikea kuvitella tänä päivänä, Internetin keksimisestäkin on kulunut aikaa vasta vain noin 15 vuotta. Pian siis opiskelijoinamme on nuoria, joiden elämään netti on aina kuulunut. Tämä on haaste opettajille, joiden aikaan netti on syntynyt ja teknologia muutenkin muuttunut huimasti. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti kokeilla uusia sosiaalisen median välineitä mahdollisimman monipuolisesti ja monissa erilaisissa yhteyksissä. Olen esimerkiksi innostunut blogin kokeilusta, sillä itse koen kirjoittamisen hyväksi tavaksi oppia ja reflektoida omia kokemuksiaan. Blogin kirjoittaminen olisi helppoa yhdistää moniin eri opiskelutarkoituksiin, muun muassa työssäoppimisen ohjaamiseen ja oppimispäiväkirjan pitoon.

Viimeisellä Mun Juttulaisten valmennuskerralla ryhmässä syntyi paljon mielenkiintoisia keskusteluja, jaoimme esimerkiksi kokemuksia omista kokeiluistamme ja tavoistamme, pohdimme uusia mahdollisuuksia opiskelijoiden oppimisen ohjaamiseksi ja tueksi, sekä mietimme toisen asteen koulutuksen, opettajuuden, oppimisen ja sosiaalisen median tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia. Oli ihana huomata, että ryhmässämme vallitsee ilmapiiri, jossa voimme vapaasti keskustella, pohtia, ja olla asioista erimieltäkin. Yhdessä tekemisessä ja oppimisessa on voimaa, sillä jos joku ei jotain osannut tai saanut onnistumaan, aina löytyi kaveri joka tiesi ja halusi auttaa. Mahtavaa yhdessä oppimista yli rajojen! Tänään pohdimme myös asenteita, joita tuntuu olevan vielä paljon ilmassa ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä, niin opiskelijoiden kuin muidenkin ihmisten mielissä. Mun Juttu-hankkeen tavoitteena on yhtenäistää näiden koulutuksen järjestäjien käytäntöjä, sekä madaltaa tämän henkisen kynnyksen ylittämistä. Uskon, että tässä ollaan seutukunnassamme jo hyvällä tiellä, mahdollistamassa opiskelijoille uusia, hyviä käytänteitä. Tavoitteenahan on luoda uusia mahdollisuuksia, tuoda opiskelijoille jotain lisää aiempaan verrattuna. Näiden uusien käytänteiden ei ole tarkoitus kilpailla vanhojen tapojen ja käytänteiden kanssa vaan täydentää entisestään opiskelijoiden valinnan mahdollisuuksia. Verkko-oppiminen ja sosiaalinen media on varmasti oikein käytettynä sekä hyvä oppimisen tuki että monien henkisten ja fyysisten kynnysten ylittämisen apuväline.

Mun Juttu- valmennuksen olen kokenut erittäin hyödylliseksi, olen luonut verkostoja alueen muiden toisen asteen opettajien kanssa, sekä saanut paljon ajattelemisen aihetta ja uusia välineitä opettajan työhön. Tämä on ollut ainakin minulle ”uutta opettajuutta”, tätä päivää sekä kipinää tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen katson avoimin mielin, niin toisen asteen koulutuksen muutoksen suhteen kuin uuden moninaisen, haasteellisen opettajuuden suhteen. Mun Juttu- hankkeen työ jatkuu, tulevaisuudessa luodaan ja kehitellään uusia käytänteitä ja jalkautetaan niitä oppilaitosten arkeen. Me valmennettavat varmastikin jatkamme tätä kukin tahoillamme asioista ääntä pitämällä, olemme saaneet siihen kipinän. Tapaamme myös vielä syksyn aikana virtuaalisesti sekä kasvotusten joulukuussa, jolloin on yhteenvedon aika.