Verkko-opiskelua ja verkottomuutta

Minä sosiaaliseen mediaan hurahtanut osallistuin tässä kuussa Moodle-koulutukseen, jossa opiskeltiin oppimisympäristön alkeiskäyttöä. Eräs työkaverini kysyikin, että mikä taantuma minuun on oikein iskenyt? Taantumako? Minäkö ennakkoluuloinen? Ennen koulutukseen menoa olin hieman ristiriitaisin mielin, sillä en koskaan ole ollut innostunut ko. ohjelman käytöstä. Oman opiskelu-urani aikana olen tutustunut opiskelijana moniin verkko-oppimisympäristöihin, olen käyttänyt muun muassa Moodlea, Optimaa ja R5:ta. Tietenkin käyttö opiskelijana on hyvin erilaista kuin kurssin rakentaminen oppimisympäristöön ja sen onnistunut läpivienti opettajana muutenkin. Ehkä tämä minun pienoinen ennakkoluuloni johtuukin näistä omista kokemuksistani, sillä useilla kursseilla olo on tuntunut ihan etäopiskelijalta, liian etäopiskelijalta, vaikka verkko-oppiminen on ollut vain osa sitä. Onkin siis tarkoin mietittävä kuinka ja mistä aineksista ja mitä varten verkko-opiskelua kulloinkin käyttää, jotta se on oppimisen kannalta tarkoituksenmukaista ja antoisaa.

Toisaalta etenkin yliopisto-opinnoissa verkko-oppiminen mahdollisti hyvin muiden yliopistojen kursseille osallistumisen. Verkko-opintojen suorittaminen vaatiikin usein suurta oma-aloitteellisuutta, että saa opinnot suoritettua itsenäisesti aikataulun mukaisesti. Tämä onkin iso haaste monille opiskelijoille, etenkin niille jotka ovat tottuneet opettajajohtoiseen työskentelytapaan. Tällöin oppimaan ohjauksen rooli korostuu, samoin tuen antaminen opiskelijoille. Verkko-opiskelu tukee hyvin Mun Juttu- hankkeen tavoitteita. Opiskelijoiden on entistä helpompi ja vaivattomampi osallistua vieraan oppilaitoksen kursseille ja opetukseen.

Myönnän, että koulutus avasi onneksi silmäni. Olin aiemmin ajatellut Moodlea huonosti omiin käyttötarkoituksiini taipuvana oppimisympäristönä, mutta nyt löysinkin sieltä paljon hyvää. Ennakkoluuloni olivat rakentuneet omien opiskeluaikojen myötä jo vuosia sitten. Päätinkin olla ennakkoluuloton, ja tulevaisuudessa lupaan kokeilla Moodlea muun muassa työssäoppimisen ohjauksessa. Moodleen tutustumiseni jatkuu myös toisen koulutuspäivän merkeissä loppusyksystä.

Aiemmin olen kokeillut Ningiä nuorisopuolen opiskelijaryhmille, jotka ottivat palvelun vaivatta haltuun ja käyttöön. Tänä syksynä perustin oman yhteisön lähimmille työtovereilleni, meidän lähihoitajatiimillemme. Yhteisöömme kirjautui kunnioitettava joukko kollegoja, ja he myös kokeilivat itsenäisesti Ningin palveluja. Kuitenkin Ningin käyttö ja kokeilu ovat hiipuneet alun myötä, onneksi kuitenkin edes muutama opettaja innostui ottamaan palvelun käyttöön omalle opiskelijaryhmälleen. Mielestäni suurin syy hiipumiseen on varmasti ollut kiireinen työtahti, jolloin mihinkään ”ylimääräiseen” ei riitä voimia, aikaa ja mielenkiintoa, vaikkakin pienellä tutustumisella voisi tuoda omaan työhönsä varmasti monta hyvää, uutta juttua. Ymmärrän täysin ajatuksen kaiken ylimääräisen poisjättämisestä, sillä oma kalenterini on myös täynnä ja työpäivät venyvät usein iltaan saakka. Tämä sama ajatus kiireestä ja työn kuormittavuudesta tuli mieleeni kun olen kuluneen viikon aikana markkinoinut työkavereilleni oppilaitokseemme hankittua Netti-moppi lääkelaskuohjelmaa. Olen ohjelman pääkäyttäjä oppilaitoksessamme, ja tutustunut siihen siten luonnollisesti. Kaikki lääkelaskuja opettavat opettajat ovat kiinnostuneita ottamaan ohjelman käyttöön, sillä sen avulla opiskelijat voivat harjoitella lääkelaskuja kotoa käsin internetissä, mutta ohjelmaan perehtyminen vaatisi hetken aikaa ja opettelua. Sen toteutumiseen monilla tuntuu valitettavasti olevan tällä hetkellä liian kiire. Nuoret opiskelijat ottivat tämänkin ohjelman haltuun helposti, ja niin ottaisivat myös opettajamme, kunhan vain heille löytyisi siihen sopivaa aikaa.

Moodle-koulutuksessa ollessani oppilaitoksemme tietoverkko oli vaikeuksissa, jonka oli aiheuttanut haittaohjelma. Tietokoneemme olivat poissa käytöstä toista päivää ja myös puhelin- ja kassaliikenne takkuili. Nämä tapahtumat herättivät ajattelemaan taas sitä, kuinka riippuvaisia tästä tieto- ja viestintäverkostosta olemmekaan. Olo oli aika orpo, kun mikään ei tuntunut toimivan ja suurin osa minunkin käyttämistä opetusmateriaalista on sähköisessä muodossa. Onneksi tästä häiriöstä selvittiin nopeasti, ja kaikki toimii taas niin kuin pitääkin. Ja onneksi opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa on paljon muutakin kuin teoriaa ja tietokoneiden käyttöä, esimerkiksi hoitotoimenpiteiden ja kädentaitojen opettelua. Tästäkään huolimatta ilman tietokoneita ja nettiä en halua olla!