Sosiaalisen median mahdollisuudet ja haasteet kutkuttavat mieltä

Oppimiseen vaikuttaa sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, miksi siis opiskelijoiden tulisi opiskella umpiossa, tehdä esimerkiksi yksin tehtäviä kotona ja lähettää niitä koulun verkkoympäristöön saamatta niistä muuta kuin opettajan palautteen? Kenelle opiskelijat tekevät silloin näitä tehtäviä, opettajalle, itselleen? Oppimisen tulisi ennen kaikkea olla sosiaalinen prosessi, ja tähän nykyaikainen teknologia antaa useita ja kokeilemisen arvoisia mahdollisuuksia. Nuoret ovat tottuneet käyttämään yhteydenpitoon kavereiden kanssa useita netin tarjoamia mahdollisuuksia, Irc-galleria, Messenger, Facebook ja monet, monet muut sosiaaliset yhteydenpitokeinot ovat heille arkipäivää. Miksi emme siis ottaisi vastaavia palveluita opiskeluvälineiksikin? Tässä muutoksessa meidän opettajien tulisi pysähtyä ja herätä ajattelemaan omaa toimintaamme, ja valjastaa käyttöön uusia opiskelua tukevia välineitä, pysyä ajassa mukana ja tarttua sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tulevaisuuden muutokset, muun muassa nopea teknologian kehitys haastaa myös tiedon- ja oppimiskäsitykset muutokseen. Entistä enemmän korostuu se, että opettaja on oppimisen ohjaaja. (kts. Luukkainen 2000). Sosiaalisen ja kulttuurisen oppimisympäristön avulla pyritään ohjaamaan ja tukemaan opiskelijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä. Opettajien tavoitteina on luoda näitä oppimisympäristöjä, jotka huomioivat opiskelijalähtöisyyden sekä ohjata opiskelijoita tiedon lähteille ja aktiiviseen opiskeluun. Tämä oppimiskäsitys ohjaa opetussuunnitelmatyötä ja opetuksen kaikkien vaiheiden toteutusta myös omassa oppilaitoksessamme. (SAMIn strategia 2008). Tämä oppilaitoksemme strategia haastaa ja velvoittaa meidät opettajat vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin.

Ollessani Mun Juttu –valmennuksessa Mikkelissä huhtikuun alussa valmentajamme Maj-Britt Kentz jaTeemu Moilanen toivat meille uusia välähdyksiä maailmalta, siitä mitä teknologia voisi olla jo 5-10 vuoden kuluttua. Jokaisella meistä voi esimerkiksi olla 6.aistin teknologian laitteet koko ajan mukana, ja aina tarvittaessa voimme tarkistaa kaupassa ollessamme vaikka wc-paperipakettien tiedot kätevästi netistä, ja valita sitten vaikka sen kaikkein ekologisimman vaihtoehdon. Tiedon määrä tulee näin ollen olemaan rajaton, ja se luo haasteita meille jokaiselle.

Voi kehitys tuoda mukanaan tietysti myös varjopuolia. Entä jos jäämmekin koukkuun virtuaalimaailmaan, jossa voimme olla erilaisia kuin oikeasti olemme. Vai onko edes tarpeen olla virtuaalimaailmassa erilainen kuin mitä oikeasti on? Virtuaalimaailmaan voimme rakentaa sellaisen minän kun itse haluamme, siellä voimme esimerkiksi olla rohkeampia, sosiaalisempia tai kauniimpia kuin oikeasti olemme. Mutta mitä tästä hyötyisimme? Vaikka jokainen löytää varmasti itsestään osa-alueita, joita haluaisi parantaa. Meiltä vaaditaan siis vahvaa ja tervettä itsetuntoa, jotta voimme kestää virtuaalimaailman haittapuolet. Nykyisin kuulemme jo paljon viestejä, että esimerkiksi koulukiusaaminen ulottuu virtuaalimaailmaankin, ja jatkuu koulun ulkopuolella netin välityksellä. Kuinka voimme vastata kasvattajina näihin ongelmiin? Mediakasvatuksen tulee pysyä ajassa mukana, samoin lasten ja nuorten vanhempien ja meidän kasvatuksen parissa työskentelevien. Toisaalta virtuaalimaailma voi olla oivallinen paikka ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen vaikka silloin, kun ei jostakin syystä voida kohdata kasvotusten. Nämäkin tilanteet vaativat ja haastavat neuvottelijat aivan uudella tavalla. Nämä tällaiset neuvottelutilanteet näkisin tulevaisuudessa olevan luonnollinen osa oppilashuollon toimintaa.


Olen nyt luonut kolmelle nuorten ryhmälle Ningiin oman sosiaalisen verkoston, ja kaikki ryhmät ovat ottaneet sen innolla vastaan. Ningin käyttöönotossa ei ole ollut ongelmia, muun muassa videot ja valokuvat ovat löytäneet nopeasti tiensä jäsenten omille sivuille. Huomasin, että minunkin on helpompi oppia tuntemaan opiskelijat, yhdistää kasvot ja nimet toisiinsa kun voin tutustua heihin verkoston välityksellä. Samalla saan hieman lisätietoa opiskelijoiden harrastuksista, lemmikkieläimistä jne. Omalla ryhmälläni Ning on koko ryhmän yhteydenpitoväline, kahden muun ryhmän kanssa sen sijaan kokeilen ympäristön toimivuutta blogimuotoisen oppimispäiväkirjan luomiseen sekä tiedon ja linkkien välittämiseen eteenpäin. Opiskelijat saavat kirjoittaa ajatuksiaan ja tehtäviään omaan blogiinsa. Alun kokemukset minulla ovat erittäin hyvät, sillä opiskelijat ovat kirjoittaneet upeita oppimistehtäviä blogiin, jotenkin heidän taitaa olla helppo kirjoittaa vapaamuotoista blogimuotoista tekstiä. Vaikka blogiteksti on vapaamuotoisempaa kuin usein ”perinteisissä oppimistehtävissä” vaadittu, en koe sitä huonona, sillä blogiteksti on luonteeltaan pohdiskelevaa ja siinä on mahdollisuus tuoda esille omia ajatuksia. Tämä voi puolestaan kehittää muun muassa opiskelijoiden itsearviointitaitoja sekä kykyä reflektoida oppimaansa.

LÄHTEET:

Luukkainen Olli. 2000. Opettaja vuonna 2010. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (Opepro) selvitys 15. Loppuraportti. Helsinki: Opetushallitus.

SAMIn strategia 2008. Itä-Savon koulutus kuntayhtymä. Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto. [viitattu 6.4.2009]
http://intranet.samiedu.fi